|
Luokaamme nyt lyhyt katsaus profeettojentoriaan. Katsokaamme miten tämä pitkä ketju
alkoi, miten se vähitellen kehittyi ja saavutti huippunsa profeetoista viimeisen,
Muhammedin (rauha hänelle) kohdalla.
Ihmisrotu sai alkunsa yhdestä miehestä, Aadamista. Juuri hänestä ihmisuku kasvoi ja
moninkertaistui. Kaikki tähän maailmaan syntyneet ihmiset ovat lähtöisin tästä
ensimmäisestä parista: Aadamista ja Eevasta (1). Historia
ja uskonto ovat yhtä mieltä tästä asiasta. Tieteelliset tutkimukset ihmisen
alkuperästä eivät myöskään osoita, että alkuperältään erilaisia ihmisiä olisi
syntynyt samanaikaisesti tai eri aikoina maailman eri osissa. Useimmat tiedemiehet
arvelevat myös, että yksi mies olisi ollut olemassa ensin ja että koko ihmiskunta
saattaa polveutua tästä samasta miehestä.
Aadam, ensimmäinen ihminen maan päällä, nimitettiin myös ensimmäiseksi Jumalan
profeetaksi. Jumala ilmoitti uskontonsa - islamin- hänelle ja velvoitti hänet
ilmoittamaan ja välittämään sen jälkeläisilleen; opettamaan heille, että Allah on
Ainoa, Luoja, maailman Ylläpitäjä; että Hän on maailmankaikkeuden Herra; ja että
vain Häntä on palvottava ja toteltava; että heidän on eräänä päivänä palattava
Hänen luokseen ja että vain Häneltä heidän on anottava apua; että heidän on
elettävä hyvää, hurskasta ja oikeudenmukaista elämää Jumalan tahdon mukaisesti ja
jos he näin tekevät Jumala siunaisi heitä melkoisella palkkiolla ja että jos he
kääntyvät pois Hänestä ja ovat tottelemattomia Hänelle, he epäonnistuvat tässä ja
tuonpuoleisessa elämässä ja saavat ankaran rangaistuksen epäuskostaan ja
tottelemattomuudestaan.
Ne Aadamin jälkeläiset, jotka olivat hyviä, astuivat oikealle tielle, jonka hän
heille osoitti, mutta ne, jotka olivat pahoja, hylkäsivät isänsä opetukset ja
ajautuivat vähitellen harhateille. Jotkut alkoivat palvoa aurinkoa, kuuta ja tähtiä,
toiset puita, eläimiä ja virtoja. Jotkut uskovat ,että ilma, vesi, tuli, terveys ja
kaikki luonnon siunaukset ja voimat ovat eri Jumalan hallinnassa ja että jokaista heistä
piti lepytellä palvomalla. Täten tietämättömyys synnytti useita monijumalisuuden ja
epäjumalanpalveluksen muotoja, ja kokonainen joukko uskontoja sai muotonsa. Tämä
tapahtui aikakautena, jolloin Aadamin jälkeläiset olivta levittäytyneet yli koko
maapallon ka muodostaneet eri rotuja ja kansoja. Jokainen kansa loi itselleen oman
uskonnon, johon kuului omia muotoja ja rituaaleja. Jumala - ihmiskunnan ja
maailmankaikkeuden ainoa Herra ja Luoja- unohdettiin täysin. Eikä vain Häntä, vaan
Aadamin jälkeläiset unohtivat myös elämäntavan, jonka Jumala oli ilmoittanut heille
ja jonka heidän suuri esi-isänsä oli opettanut heille. He olivat noudattaneet omia
keksintöjään. Kaikenlaiset pahat tavat kukoistivat ja kaikenlaiset tietämttömyyden
käsitykset levisivät heidän keskuudessaan
He alkoivat tehdä erehdyksiä ratkaistessaan mikä oli oikein ja mikä
väärin; monia pahoja asioita alettiin pitää oikeina ja monia oikeita asioita ei vain
laiminlyöty vaan ne leimattiin vääriksi (2).
Tässä vaiheessa Jumala alkoi nostaa kunkin kansan keskuudesta profeettoja, jotka
saarnasivat islamin uskoaa kansoilleen. Kukin heistä muistutti omaa kansaansa opista,
jonka he olivat unohtaneet. He opettivat heille Jumalan palvelemista, lopettivat
epäjumalien palvonnan ja shirkin, ts. muiden jumalien samaistamisen Jumalan kanssa,
hävittivät kaikki tietämättömyydestä johtuvat tavat, opettivat heille Jumalan mielen
mukaista elämäntapaa, ja antoivat heille elvyttäviä lakeja noudatettavaksi ja
vahvistettavaksi yhteiskunnassa.
Jumalan oikeita profeettoja nousi esiin kaikkialla; jokaisessa maassa, jokaisen kansan
keskuudessa. Heillä kaikilla oli sama uskonto - islamin usko (3). Epäilemättä eri profeettojen opetusmenetelmät ja lait vaihtelivat
hiukan sen kansan tarpeiden ja sen kulttuurin kehitysasteen mukaan, jonka keskuudesta he
olivat nousseet. Kunkin profeetan nimenomaiset opetukset määräytyivät sen pahan
mukaan, jota hän tapasi ja jonka hän hälusi hävittää. Uudistusmenetelmät
vaihtelivat sen mukaan, mikä menetelmä parhaiten soveltui eri käsityksiä ja aatteita
vastaan taistelemiseen. Kun ihmiset olivat alhaisilla yhteiskunnallisella
kehitystasolla, heidän lakinsa ja säädöksensä olivat yksinkertaisia; yhteiskunnan
kehittyessä ja edistyessä ne muovautuivat ja paranivat. Erot olivat kuitenkin vain
pinnallisia ja näennäisiä. Kaikkien uskontojen opetuksen perusta oli sama, usko Jumalan
ykseyteen, pyrkimys elämään hurskaudessa, hyvyydessä ja rauhassa ja usko
kuolemanjälkeiseen elämään ja sen oikeudenmukaiseen palkinto- ja
rangaistusmekanismiin.
Ihmisen suhtautuminen Jumalan profeettoihin on ollut kummallista. Ensin he kohtelivat
profeettoja huonosti ja kieltäyivät kuuntelemasta heidän opetuksiaan sekä
hyväksymästä niitä. Jotkut profeetat karkoitettiin maastaan, muutamia salamurhattiin,
muutamat, kohdaten kansan välinpitämättömyyden, saarnasivat koko ikänsä ja saivat
tuskin enempää kuin muutaman seuraajan. Keskellä alituista vastustusta, pilkkaa ja
nöyryytyksiä, joille he joutuivat jatkuvasti alttiiksi, nämä Jumalan apostolit eivät
kuitenkaan lakanneet saarnaamasta. Heidän kärsivällinen päättäväisyytensä saavutti
lopuksi voiton: heidän opetuksensa eivät jääneet ilman tuloksia. Suuret ryhmät
ihmisiä ja kansakuntia hyväksyivät heidän sanomansa ja kääntyivät heidän uskoonsa.
Vuosisatoja kestäneeseen hairahduksissa pysyttelyyn, tietämättömyyden ja lvääriin
menettelyihin syntyneiden syntyneiden ihmsten taipuvaisuus erehdyksiin sai nyt uuden
muodon. Vaikka he profeettojen elinaikana hyväksyivät heidän oppinsa ja noudattivat
niitä, he kuitenkin palauttivat näiden kuoleman jälkeen vääristyneet käsityksensä
uskontoihinsa ja muuttivat profeettojen opetuksia. He hyväksyivät aivan uusia Jumalan
palvelemisen muotoja, jotkut jopa ryhtyivät palvlelmaan profeettoja. Jotkut tekivät
profeetoista Jumalan ruumiillistumia, jotkut tekivät profeetoista Jumalan poikia, jotkut
tekivät profeetat osallisiksi Jumalan jumalisuudesta. Lyhyesti sanottuna, ihmisen
vaihtelevat asenteet tässä asiassa olivat irvailu hänen järjestään ja pilkanteko
hänestä itsestään; hän teki epäjumalia juuri niistä henkilöistä, joiden pyhänä
tehtävänä oli lyödä epäJumalat palasiksi. Sekoittamalla uskontoja,
tietämättömyyden synnyttämiä tapoja ja rituaaleja, pohjattomia ja vääriä kaskuja
ja ihmisen laatimia lakeja, ihmiset muuttivat ja vääristivät profeettojen ideologian
niin, että siitä vuosisatojen kuluttua oli tullut todellisen ja keksityn sekasotku, ja
profeettojen opetukset olivat hukkuneet kuvitelmien ja turmeltuneisuuden rykelmään niin
täydellisesti, että oli mahdotonta erottaa jyviä akanoista. Ja tyytymättömänä
vielä tähänkin profeettojen opetusten turmelemiseen, he lisäsivät keksittyjä kaskuja
ja arvottomia perinteitä profeettojensa elämään ja pilasivat siten heidän
elämäntarinansa nin, ettei ollut mahdolllista saada selville heidän elämänsä
todellista ja luotettavaa kuvausta. Profeettojen työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan,
huolimatta heidän seuraajiensa turmeltuneisuudesta. Kaikkien kansojen keskuudessa oli
huolimatta kaikista väärentämisistä ja lisäyksistä säilynyt joitakin Totuuden
rippeitä. Ajatus Jumalasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä oli selvästi omaksuttu
muodossa tai toisessa. Kautta koko maailman hyväksyttiin yleisesti joitakin hyvyyden,
totuudenmukaisuuden ja moraalisuuden periaatteita. Profeetat valmistelivat siten kukin
kansansa henkisiä asenteita sellaisella tavalla, että yleismaailmallinen uskonto voisi
turvallisesti tulla käyttöön - uskonto, joka on täysin sopusoinnussa ihmisen luonnon
kanssa ja joka käsittää kaiken, mikä on hyvää muissa uskonnoissa ja yhteiskunnissa,
ja jonka koko ihmiskunta voi luonnollisesti ja yleisesti hyväksyä.
Kuten olemme edellä todenneet, yksittäisiä profeettoja ilmestyi aluksi eri kansojen
tai ihmisryhmien keskuudesta, ja kunkin profeetan opetukset oli nimenomaan tarkoitettu
hänen kansalleen. Syynä tähän oli se, että tuona historian kautena kansat asuivat
erillään ja olivat niin eristettynä toisistaan, että kukin oli suljettu omien
alueidensa maaan tieteellisten rajojen sisäpuolelle, ja mahdollisuudet keskinäiseen
vuorovaikutukseen olivat olemattomat. Sellaisissa olosuhteissa olisi ollut hyvin vaikea
puhua yhteisen maailmanuskonnon puolesta, uskon, johon liittyy oikeusjärjestelmä tässä
maailmassa elämistä varten. Sitä paitsi noiden varhaisten kansakuntien yleiset
olosuhteet olivat kovin erilaiset. Tietämättömyys oli suuri ja eri kansojen keskuudessa
se oli antanut erilaisia muotoja uskon moraalisille harhautumisille ja vääristyksille.
Oli sen tähden välttämätöntä nostaa eri profeettoja saarnaamaan heille ja voittamaan
heidät Jumalan tielle; hävittämään asteittain paha ja harhautuminen; poistamaan
juurineen kaikki tietämättömyyden synnyttämät tavat ja tottumukset ja opettamaan
heitä noudattamaan yksinkertaisen, hurskaan ja oikeudenmukaisen elämän jaloimpia
periaatteita ja antamaan heille elämisen taidot. Vain Jumala tietää, miten monta
vuosituhatta käytettiin siten ihmisen kouluttamiseen, hänen kehittämiseensä
henkisesti, moraalisesti ja hengellisesti. Joka tapauksessa edistyminen jatkui ja viimein
tuli aika, jolloin ihminen kasvoi lapsesta aikuiseksi.
Kaupan, teollisuuden ja taiteiden kehittyessä ja laajetessa, kanssakäyminen kansojen
välillä vakiintui. Kiinasta ja Japanista avattiin säännölliset reitit maitse ja
meritse niinkin kauaksi kuin Euroopan ja Afrikan maihin. Monet ihmiset oppivat
kirjoittamaan; tieto levisi. Aatteita alettiin levittää maasta toiseen, ja tieteellistä
oppineisuutta alettiin vaihtaa maiden kesken. Suuria valloittajia ilmaantui, he
laajensivat valloituksiaan maailman eri puolille, perustivat laajoja valtakuntia ja
liittivät monia kansoja saman poliittisen järjestelmän alaisuuteen. Täten kansat
tulivat lähemmäksi toisiaan ja heidän välillään vallitsevat eroavaisuudet kävivät
yhä vähäisemmiksi.
Näissä olosuhteissa Jumalalle kävi mahdolliseksi lähettää yhteinen uskonto koko
ihmiskunnalle, uskonto, joka käsittäisi kaiken sisältävän elämäntavan, joka
kattaisi ihmisten moraaliset, henkiset, sosiaaliset, sivistykselliset, poliittiset ja
taloudelliset tarpeet, samoin kuin heidän kaikki muutkin tarpeensa niin uskonnollisissa
kuin maallisissakin kysymyksissä. Yli kaksituhatta vuotta sitten ihmiskunta oli saanut
älyllisen pystyvyyden, joka tuntui kaipaavan yleismaailmallista uskontoa. Buddismi,
vaikka se sisälsi vain muutamia eetisiä periaatteita eikä ollut täydellinen elämisen
järjstelmä, lähti liikkelle Intiasta ja levisi aina Japaniin ja Mongolian toisella
suunnalla ja Afganistaniin ja Bukharaan toisella. Sen lähetyssaarnaajat matkustivat
ympäri maailmaa. Joitakin vuosisatoja myöhemmin syntyi kristinusko. Vaikka Jeesuksen
Kristuksen (rauha hänelle) opettama uskonto ei ollut mitään muuta kuin islamia, sen
seuraajat mitätöivät sen kristinuskoksi kutsutuksi sekasotkuksi, ja tämäkin ilmeinen,
israelisoitunut uskonto levisi Persian ja Lähi-Aasian kaukaisille seuduille ja Euroopan
ja Aasian etäisiin ilmansuuntiin. Näistä tapahtumista ilmenee selvästi, että
ihmissuku tuona aikakautena vaati yhteistä uskontoa koko ihmiskunnalle, ja he olivat niin
täysin valmistautuneita siihen, että kun he eivät löytäneet mitään valmista ja
oikeaa uskontoa, he alkoivat kannattaa kansojensa keskuudessa olemassa olevia uskontoja,
niin puutteellisia, epätäydellisiä tai epätyydyttäviä kuin ne olivatkin.
Sellaisessa ihmiskunnan ratkaisevassa vaiheessa, jolloin ihminen oma mieli kaipasi
yleismaailmallista uskontoa, Arabiassa kasvoi esiin profeetta koko maailmaa ja kaikkia
kansoja varten. Uskonto, jota julistamaan hänet oli lähetetty, oli taas islam - mutta
nyt täydellisen ja viimeistellyn järjestelmän muodossa, sellaisen, joka käsitti kaikki
ihmisen elämän yksilölliset ja aineelliset puolet. Hänestä tehtiin koko ihmiskunnan
profeetta ja annettiin tehtäväksi julistaa uskoa koko maailmalle. Hän oli islamin
Profeetta Muhammed (rauha hänelle).
Profeetta muhammed
Jos vilkaisemme maailmankarttaa, huomaamme, että mikään muu maa ei olisi voinut olla
sopivampi kovin kaivatulle koko maailman uskonnolle kuin Arabia. Se sijaitsee Aasian ja
Afrikan välissä, eikä Keski-Eurooppa ole kovin kaukana siitä. Muhammedin aikoina
Euroopan kansat olivat sivistyneitä ja kulttuurin kannalta pitkälle edistyneitä
kansoja; ja täten nämä kansat olivat suunnilleen yhtä etäällä Arabiasta kuin Intia.
Tämä teki Arabian asemasta keskeisen.
Ja jos katsomme tuon aikakauden historiaa huomaamme, että mikään muu kansa olisi
yhtä hyvin soveltunut varustamaan lahjoillaan tätä profeettaa kuin arabit.
Maailman suuret kansat olivat taistelleet ankarasti maailmanherruudesta; ja tässä
pitkässä ja katkeamettomassa taistelussa he olivat käyttäneet loppuun kaikki
voimavaransa ja elinvoimansa. Niin kutsuttu sosiaalinen edistys oli kehittänyt pahoja
tapoja kehittyneempien kansojen keskuudessa, kun taas arabien joukossa sellaista
sosiaalista järjestelmää ei esiintynyt, joten he olivat vapaita toimettomuudesta,
turmeltuneisuudesta ja heittäytymisestä ylellisyyteen ja aistilliseen
yltäkylläisyyteen. Maailman suurten kansakuntien keinotekoiset yhteiskuntajärjestelmät
ja sivistys eivät olleet ulottaneet turmiollista vaikutustaan 500-luvun pakanallisiin
arabeihin. Heillä oli vielä kaikki ne ihmisen hyvät ominaisuudet, jotka kansalla, jota
ajan "yhteiskunnallinen edistys" ei ollut koskettanut, tulikin olla. He olivat
rohkeita, pelottomia, anteliaita, he pitivät lupauksensa, rakastivat vapautta ja
olivat poliittisesti riippumattomia - eivät minkään hallitsevan valtion hegemonian
alaisia. He elivät yksinkertaista elämää, eivätkä he tunteneet ylellistä ja
halujaan tyydyttävää elintapaa. Epäilemättä heidänkin elämässään oli joitakin
epäsuotavia puolia, kuten tulemme myöhemmin kertomaan, mutta heidän joukostaan ei ollut
noussut profeettaa tuhansiin vuosiin, eikä myöskään uudistajaa, joka olisi sivistänyt
heitä ja puhdistanut heidän moraalisen elämänsä kaikista pahoista epäpuhtauksista.
Vuosisatoja jatkunut vapaa ja riippumaton elämä hiekkaerämaassa oli levittänyt ja
ravinnut suunnatonta tietämättömyyttä heidän kesksuudessaan. Heistä oli tästä
syystä kehittynyt niin kovasydämisiä ja tietämättömyyden perinteelleen uskollisia,
että heidän muuttamisensa inhimilliseksi ei ollut tavallisen ihmisen tehtävä. Samalla
heillä oli kuitenkin ominaisuus, jonka ansiosta he, jos erinomaisilla voimilla varustettu
henkilö kutsuisi heitä uudistumaan ja antaisi heille ylevän ihanteen ja täydellisen
ohjelman, hyväksyisivät hänen kutsunsa ja ryhtyisivät tehokkaasti toimimaan tämän
päämäärän saavuttamiseksi, eivätkä karttaisi mitään taistelua tai uhrauksia asian
puolesta. He olisivat valmiit kohtaamaan vaikkapa koko maailman vihamielisyyden
taistellessaan asiansa puolesta. Ja totisesti, juuri sellaista nuorta, voimakasta ja
elinvoimaista kansaa tarvittiin levittämään koko maailman profeetan, Muhammedin (rauha
hänelle), opetuksia.
Ja sitten arabian kieli. Jos opiskelemme kieltä ja syvennymme arabialaiseen
kirjallisuuteen, vakuuttaudumme pian siitä, ettei ole toista kieltä, joka soveltuisi
yhtä hyvin kuin arabia selvittämään jumalallisen tiedon arkaluonteisia ja syvällisiä
ongelmia, ilmaisemaan korkeita ihanteita ja vaikuttamaan ihmisen mieleen sekä muovaamaan
sitä alistuvaiseksi Jumalalle. Pienet sanonnat ja lyhyet lauseet ilmaisevat kokonaisen
ihanteiden maailman ja samalla kertaa ne ovat niin voimallisia, että ne tunkeutuvat
sydämeeen, pelkkä niiden sävy liikuttaa ihmiset kyyneliin ja saattaa heidät hurmioon.
Ne ovat niin suloisia, että ne tuntuvat hunajalta kun niitä vuodatetaan korvaan; ne ovat
niin tasapainoisia, että kuulijan ruumiin jokainen solu liikuttuu niiden sinfoniasta.
Sellaista rikasta ja voimakasta kieltä tarvittiin Koraania, Jumalan ylevää sanaa,
varten.
Siksi Arabian valitseminen koko maailman Profeetan syntymäpaikaksi oli osoitus Jumalan
suuresta viisaudesta. Tutustukaamme nyt tähän ainutlaatuiseen ja erityisillä lahjoilla
varustettuun Profeettaan, Muhammadiin, jonka Jumala valitsi.
1. tämä on erittäin tärkeä ja mullistava käsitys. Sen looginen
seuraus on ihmiskunnan ykseys ja ihmisten tasa-arvoisuus. On typerää tehdä eroa ja
syrjiä ihmisiä luokan, värin, rodun tai asuinpaikan perusteella. Aikana, jona
kansallisuusaatteet, ahdasmieliset rotuennakkoluulot ja verenhimoinen antisemitismi ovat
repineet maailman riekaleiksi, tämä usko ihmiskunnan ykseyteen on voimakas toivonsäde
tulevaisuudelle. -Toimittaja
Takaisin
2. Tämä näkemys uskontojen historiasta on jyrkästi
vastakkainen niin kutsuituille kehitysopilliselle uskontohistorian näkemyksille, jonka
mukaan luonnonpalvonta oli ensimmäinen aste. Nämä ihmiset pysähtyivät luonnonpalvonna
merkkeihin aikaisemmissa yhteiskunnissa, mutta eivät yritä tutkia vieläkin vanhempaa
muotoa, jonka kieroutumisia ja vääristymisiä nämä ovat. Myöhemmät tieteelliset
tutkimukset ovat vahvistaneet käsityksen, että Tawhiid (Yhden Jumalan palvonta) oli
varhaisin palvontamuoto ja että kaikki myöhemmät muodot ovat tämän alkuperäisen
uskonnon vääristymiä. Niille, jotka haluavat tutkia syvällisemmin tätä asiaa,
suositellaan professori W.Schmidtin ansiokasta teosta The Origin of Religions , jonka on
englanniksi kääntänyt H.J.Rose Lontoo, Methuen).
Takaisin
3. Varsinkin länsimaisilla kirjoittajilla on yleisesti se väärä
käsitys, että islam saa kiittää olemassaolostaan profeetta Muhammedia (rauha hänelle)
ja jotkut heistä menevät jopa niin pitkälle, että kutsuvat häntä "islamin
peristajaksi". Tämä on totuuden vääristelyä. Islam on ollut kaikkien Jumalan
profeettojen uskonto ja he kaikki ovat julistaneet samaa Jumalan sanomaa. Profeetat eivät
ole islamia perustaneet, he ovat vain olleet sen lähettiläitä. Islam käsittää
Jumalan Ilmoitukset, jotka totuudelliset profeetat ovat välittäneet. -Toimittaja
Takaisin
|
