Erään kerran kun Mekan arabit olivat matkallaan pohjoisessa he tapasivat erämaassa erakon. Jotkut miehistä pysähtyivät juttelemaan tämän kanssa. Erakot tunnettiin viisaudestaan ja arabit tapasivat kysyä heiltä neuvoa. Erakko kysyi heidän kotipaikkaansa. Kun he kertoivat tulevansa Mekasta, kertoi hän heille, että Allah olisi pian lähettävä profeetan, joka olisi lähtöisin heidän kansastaan. Miehet kysyivät erakolta profeetan nimeä. Tämä kertoi sen olevan Muhammed, ja että hän tulisi johdattamaan heidät uuteen elämäntapaan. Samanaikaisesti Mekassa, Amina, vaikkakin murheissaan miehensä kuolemasta, tunsi itsensä lastaan odottaessaan vahvaksi ja hyvinvoivaksi. Tuona aikana hän näki monenlaisia ja merkitseviä unia. Erään kerran hän näki kirkkaan valon paistavan ylleen; toisella kerralla ääni unessa kertoi hänelle, että hän saisi pojan, jonka nimeksi tulisi Muhammed. Eikä hän koskaan unohtanut sitä, mitä ääni hänelle oli kertonut. Hän piti kuitenkin tiedon omanaan.

 

Elettiin maanantaita, Rabi Al-Awwaal-kuun 12.päivää. Elefantin vuonna, kun Amina synnytti pojan. Allah lähettää moninaisia merkkejä osoittamaan profeettojensa syntymää. Niin myös Rabi Al-Awwaal-kuun 12. päivä vuonna 570, oli päivä, jolloin sellaiset merkit ilmenivät. Joitakin niistä näkivät juutalaiset oppineet, jotka olivat kirjoituksistaan lukeneet tulevasta profeetasta. Eräs näistä oppineista näki Yathribin yllä kirkkaan tähden, senkaltaisen, jota ei koskaan ennen tähtitaivasta tutkiessaan ollut nähnyt. Hän kuulutti ilmiöstä naapureilleen, ja tähteä osoittaen kertoi sen merkitsevän sitä, että profeetan on täytynyt syntyä. Samana iltana muuan toinen juutalainen kulki Qureishin johtomiesten kokouspaikan ohi. Hän kysyi näiltä, oliko siellä mahdollisesti syntynyt poikalapsi; mikäli näin olisi, hän jatkoi, siitä oli tuleva Arabian profeetta.

Amina lähetti viestin pojan syntymästä 'Abd Al-Muttalibille, joka tapansa mukaan istuskeli Ka’ban lähistöllä. Hän oli uutisesta hyvin iloinen ja alkoi heti kuumeisesti miettiä sopivaa nimeä pojalle. Mikään tavanomainen nimi ei tulisi kyseeseen. Kuusi päivää meni menojaan ja vieläkään hän ei ollut kyennyt päättämään nimestä. Vasta seitsemäntenä päivänä, torkahdettuaan Ka'ban läheisyyteen, 'Abd Al-Muttalib näki unta, että hänen tuli antaa pojalle varsin epätavallinen nimi: Muhammed. Juuri sama nimi, josta Aminakin oli nähnyt unta. Niin lapsi sitten sai nimen Muhammed (SAWS), joka suomeksi tarkoittaa Ylistetty. Kun 'Abd Al-Muttalib sitten ilmoitti qureishin johtajille pojanpojalleen antamansa nimen, nämä hämmästelivät: "Miksei pojalle voitu antaa jotakin meidän parissamme tavanomaisempaa nimeä?" Hän vastasi suoralta kädeltä: "Haluan, että sekä Allah taivaassa että ihmiset maan päällä tulevat ylistämään häntä."