Profeetan elämä

Lähes neljätuhatta vuotta sitten, Eufrat- joen laaksossa sijainneessa sumerilaisessa Urin kaupungissa, eli nuori mies nimeltä Abraham. Urin väki oli aikoinaan palvellut Allahia, mutta ajan myötä he olivat unohtaneet oikean uskon ja alkaneet palvoa kuvapatsaita, puusta tai savesta, joskus jopa jalokivistä tehtyjä epäjumalankuvia. Pienestä pitäen ei Abraham ollut käsittänyt kuinka ihmiset, erityisesti hänen isänsä, saattoivat ensin omin käsin tehdä näitä kuvatuksia, nimetä ne sitten jumaliksi, ja alkaa palvoa niitä. Hän kieltäytyi aina lähtemästä mukaan niihin menoihin, joissa ihmiset palvoivat ja kunnioittivat noita kuvapatsaita. Hän tapasi sensijaan suunnata kulkunsa ulos kaupungista, ja istuskella siellä yksiksensä miettimässä taivaitten ja ympäröivän maailman kysymyksiä. Hän oli varma siitä, että heidän kansansa menetteli väärin. Yksinään hän jatkoi oikean tien etsintäänsä.

Eräänä kirkkaana tähtiyönä, hänen istuessaan tuijottelemassa taivasta, hän näki kauniisti kimmeltävän tähden. Tähti näytti hänestä niin kauniilta, että hän huudahti:

'Tuon täytyy olla Allah! Kunnioituksesta mykkänä hän tuijotti sitä aikansa, kunnes se yhtäkkiä alkoi himmetä, kadoten lopulta kokonaan. Hän kääntyi pois sanoen: "...Minä en rakasta katoavaisia..." (Koraani 6:76)

Eräänä toisena yönä Abraham katseli jälleen taivaalle ja näki kuun nousevan. Se näytti niin kirkkaalta ja mahtavalla, että hänestä se vaikutti lähes käsin kosketeltavalta. Hän ajatteli itsekseen: "...Tämä kai on Herrani..." (Koraani 6:77) Ei kestänyt kovinkaan kauan kun kuu puolestaan meni mailleen. Silloin hän totesi: "...Jollei Herrani johda minua, joudun minä totisesti harhaan..." (koraani 6:78) Abraham näki sittemmin auringonnousun kaikessa kauneudessaan ja loistossaan -ja päätyi siihen, että auringon täytyi olla koko maailmankaikkeuden suurin ja mahtavin asia. Mutta kolmannellakin kerralla hän hän huomasi erehtyneensä: aurinkokin laski aina päivän päätteeksi. Vasta silloin hän tajusi, että Allah on kaikkein Voimallisin. Hän on tähtien ja kuun, maan ja auringon sekä kaiken elollisen Luoja. Hetkessä rauha täytti hänen mielensä, sillä hän tiesi löytäneensä Totuuden.

"Kerro heille myös Aabrahamin tarina. Kun hän puhui isälleen ja kansalleen: »Ketä te palvelette?» he vastasivat: »Me palvelemme jumalankuvia ja aiomme pysyä niille uskollisina.» Hän kysyi: »Kuulevatko ne, kun te niitä rukoilette? Tai onko niistä teille hyötyä tai vahinkoa?» He vastasivat: »Ei, mutta näimme esi-isiemme niin tehneen.» Hän sanoi: »Oletteko sitten ajatelleet, mitä te oikeastaan palvelette, te ja teidän muinaiset esi-isänne? Sillä totisesti, ne ovat minun vihollisiani kaikki tyynni; mutta ei maailmojen Herra, Hän, joka minut loi ja antoi sitten johdatuksensa. Hän joka antaa minulle syötävää sekä juotavaa.Ja sairastaessani Hän parantaa minut. Hän, joka saattaa minut kuolemaan ja sitten antaa minulle elämän. Ja joka toivoni mukaan antaa anteeksi syntini tuomiopäivänä."

Eräänä päivänä, kun kaupunkilaiset olivat poissa paikalta, Abraham vimmoissaan pirstoi epäjumalankuvat oikealla kädellään. Yhden, kaikkein suurimman, hän säästi. Kun väki palasi, se raivostui näkemästään. He muistivat mitä Abraham oli kuvapatsaista mieltä. He tuotattivat hänet eteensä ja tivasivat:

" He sanoivat: »Kuka on tehnyt näin meidän jumalillemme? Hän on totisesti pahantekijä.» Muutamat sanoivat: »Olemme kuulleet erään Aabrahamnimisen nuorukaisen puhuvan niistä.» He sanoivat: »Tuokaa hänet sitten kansan silmien eteen ehkä he voivat todistaa.» He sanoivat: »Oi Aabraham. Sinäkö olet tämän tehnyt jumalillemme?» Hän vastasi: »Varmaan sen joku teki; mutta onhan tässä heidän päämiehensä jäljellä, kysykää siltä, jos se voi puhua.» Silloin he miettivät mielessään ja syyttelivät toisiansa: »Totisesti, te olette väärällä tiellä.» Mutta sitten he joutuivat päästään pyörälle ja sanoivat: »Totisesti, sinähän tiedät, että nämä eivät puhu.» Hän lausui: »Palvelisitteko siis Jumalan sijasta sellaista, joka ei voi teitä vähääkään auttaa eikä myöskään vahingoittaa? Häpeä teille ja niille, joita palvelette Jumalan ohella. Ettekö jo ymmärrä?»"

"Ja muista Aabrahamia, kun hän lausui kansalleen: »Palvelkaa Jumalaa ja kunnioittakaa Häntä. Tämä on teille parasta; jospa sen älyäisitte.» Ne, joita te palvelette Jumalan sijasta, ovat pelkkiä epäjumalia, ja te sepittelette valheita. Totisesti, ne, joita te palvelette Jumalan sijasta, eivät pysty antamaan teille elatusta. Etsikää sitä siis Jumalalta ja palvelkaa Häntä ja kiittäkää Häntä. Hänen luokseen teidän on palattava.»"

Urin asukkaat päättivät rangaista Abrahamia pahimmalla rangaistuksella, jonka tunsivat: hänet poltettaisiin elävältä. Määrättynä päivänä koko Urin väki kuninkaansa johdolla kerääntyi kaupungin keskustaan. Abraham tel jettiin erityiseen, polttopuilla täytettyyn rakennukseen. Puut sytytettiin. Hetkessä liekit roihusivat sellaisella voimalla, että väen piti väistyä taaemmaksi. Mutta Allah antoi määräyksen:

Väki vartoi kunnes liekit olivat sammuneet. Silloin he havaitsivat Abrahamin istuvan rakennuksessa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut! Kotvan aikaa he olivat ymmällään. Ihme, jota he omin silmin olivat todistamassa, ei kuitenkaan saanut heitä muuttamaan mieltään. Abraham puolestaan yritti taivutella isäänsä, nimeltään Azar, olemaan palvomatta noita voimattomia, mitään näkemättömiä ja kuulemattomia kuvatuksia. Abraham kertoi miten oli saanut tietoa, jota isällä ei ollut. Samalla hän vannotti isäänsä hartaasti:

"Mainitse Kirjassa myös Aabrahamista. Hän oli vanhurskas mies sekä profeetta. Hän lausui isälleen: »Oi isäni, miksi palvelet sellaista, joka ei kuule eikä näe eikä kykene vähääkään sinua auttamaan? Oi isäni, totisesti minulle on suotu tietoa, jota sinä et ole saanut, sentähden seuraa minua, minä olen johdattava sinut oikealle tielle. Oi isäni, älä palvele saatanaa. Totisesti, saatana on tottelematon Laupeimmalle. Oi isäni, minä pelkään, että Laupeimman kuritus on sinua kohtaava ja että sinusta tulee saatanan liittolainen.» Hän vastasi: »Oletko luopunut minun jumalistani, oi Aabraham? Totisesti, ellet muuta mieltäsi, niin minä olen kivittävä sinut kuoliaaksi. Poistu luotani pitkäksi aikaa.» Aabraham sanoi: »Rauha olkoon sinulle. Olen rukoileva sinulle Herraltani anteeksiantoa. Totisesti, Hän on lempeä minua kohtaan. Mutta minä luovun sinusta ja siitä, mitä sinä rukoilet Jumalan asemesta. Minä olen rukoileva Herraani ja ehkäpä en ole suotta vetoava Herraan.»"

Vuodet vierivät, mutta Abrahamille ja hänen vaimolleen ei siunaantunut jälkeläistä. Kuten perinteeseen tällaisessa tapauksessa kuului, Saara ehdotti, että Abraham naisi Hagarin, hänen egyptiläisperäisen palveli j attarensa. Säädetyn ajan kuluttua Hagar synnytti pojan, joka nimettiin Ishmailiksi. Jonkin aikaa myöhemmin, Allah lupasi Abrahamille toisenkin pojan.Tällä kertaa lapsen äiti olisi Saara, hänen ensimmäinen vaimonsa. Toinen poika sai nimekseen Iisak. Allah ilmaisi Abrahamille, että hänen kummastakin pojastaan - Ishmailista ja Iisakista - saisi alkunsa kaksi eri kansakuntaa ja kolme eri uskontoa. Jotta tämä olisi mahdollista, hänen tuli viedä Hagar ja Ishmael pois Palestiinasta, toiseen maahan. Näissä tapahtumissa toteutui Allahin tärkeä suunnitelma, joka koski Ishmaelin jälkeläsiä: näistä oli tuleva kansakunta, jonka parista oli nouseva suuri profeetta, joka johdattaisi ihmiskuntaa seuraamaan Allahin tietä. Profeetta tuli olemaan Muhammed, Allahin lähettiläs (SAWS) . Saaran pojan jälkeläisistä oli puolestaan nouseva sekä Mooses että Jeesus

Niin suuntasivat Abraham, Hagar ja Ishmail pois Palestiinasta. He matkasivat päiväkausia, kunnes lopulta saapuivat rutikuivaan akkan laaksoon (myöhemmin Mekka), jonka kautta kulki merkittävä

karavaanireitti. Laaksossa ei ollut jälkeäkään vedestä. Siitä huolimatta Abraham jätti Hagarin ja Ishmailin pienen vesivarastonsa kanssa laaksoon. Hän oli varma siitä, että Allah pitäisi heistä huolen. Eipä aikaakaan kun vesi oli lopussa. Lapsi alkoi voipua janosta. Laakson laitamilla oli kaksi kukkulaa: Safaa' ja Marwa. Hagar nousi toiselle kukkuloista nähdäkseen olisiko vettä mistään löydettävissä -merkkiäkään siitä ei näkynyt. Hän kiipesi toisellekin kukkulalle, samoin aikein -ja samoin tuloksin. Seitsemän kertaa hän kulki kukkuloitten väliä, palatakseen murheissaan poikansa luokse. Suureksi hämmästyksekseen ja ilokseen hän huomasi lähteen pulppuamassa maan pinnassa lähellä pojan olinpaikkaa. Äiti ja poika asettuivat tämän lähteen tuntumaan. Lähde sai myöhemmin nimen Zamzam. Sitä ympäröivästä alueesta tuli merkittävä karavaanien levähdyspaikka, niiden matkatessa laakson halki. Paikasta kehittyi aikaa myöten Mekan kuuluisa kauppakaupunki.

Aika ajoin, ratsasti Abraham Palestiinasta perheensä luokse ja saattoi todeta, että Ishmail oli varttumassa vahvaksi nuorukaiseksi. Erään vierailukerran yhteydessä Allah määräsi heidät entisöimään Ka^an – saattamaan ennalleen se paikka, jossa ihmiset ensimmäistä kertaa olivat palvoneet Allahia. He saivat tarkat ohjeet siitä, mihin paikkaan ja millaiseksi se tuli rakentaa. Se tuli rakentaa Zamzam-lähteen äärelle ja kuution muotoon. Sen itäiseen reunaan tuli asettaa musta, taivaalta maahan tippunut, kivi. Enkelin kerrotaan tuoneen sen läheiseltä Abu Qubaysin kukkulalta. Abraham ja Ishmail työskentelivät ahkerasti rakentaakseen Ka’ban jälleen. Sitä tehdessään he rukoilivat Allahia nostamaan profeetan heidän jälkeläistensä joukosta. Abraham laski temppelin perustan yhdessä Ishmaelin kanssa:

"Kun Aabraham ja Ismael laskivat Herran huoneen perustuksen, sanoivat he: »Herramme, ota vastaan tämä meiltä! Sinä, yksin Sinä, suljet kaiken kuuloosi ja tietoosi. Herra, tee meidät molemmat Sinulle alamaisiksi (muslimeiksi) ja tee jälkeläisemme yhdeksi kansaksi ja seurakunnaksi, joka on Sinulle alamainen. Osoita meille hartaudenharjoituksemme ja sääli meitä. Sinä yksin olet totisesti sääliväinen, Armahtaja. Herra, lähetä myös profeetta heidän omasta keskuudestaan heidän luokseen julistamaan heille ihmeelliset ilmoituksesi, tunnusmerkkisi, opettamaan heille Pyhää kirjaa sekä viisautta ja tekemään heidät puhtaaksi. Sillä Sinä yksin olet totisesti mahtava, viisas.»"

1. MITEN KAIKKI SAI ALKUNSA